Espoon Maanpuolustusnaisten helmikuinen vierailu eduskuntatalolla Paula Risikon emännöimänä osoittautui erittäin suosituksi tapahtumaksi – saimme kaikki halukkaat mukaan vasta viime hetken peruutusten myötä.
Sisälle rakennukseen kuljimme lentokenttien turvatarkastusta vastaavan prosessin läpi, ja tavaramme jätimme myös turvallisuusohjeiden mukaisesti säilytyspisteeseen. Turvallisuus oli siis konkreettisesti läsnä jo ovella.
Risikon avustava Jasmiina Salin vastaanotti ja johdatti meidät suoraan Kokoomuksen ryhmätilaan. Ennakkoon sovitusta poiketen emme menneet seuraamaan eduskunnan täysistuntoa lehteriltä, sillä asioidenkäsittely oli jo – harvinaista kyllä – loppunut siltä päivältä.
Sen sijaan aikaa jäi nyt enemmän tapaamiselle hallituspuolue Kokoomuksen kansanedustajien Risikon ja Jarno Limnellin kanssa, sekä myöhemmälle opastetulle kierrokselle talossa.
Kokonaisturvallisuus – koko yhteiskunnan asia
Kahvittelun merkeissä käytävän keskustelun avasi Paula Risikko, joka toimii eduskunnan ensimmäisenä varapuhemiehenä ja toisessa roolissaan myös meidänkin kattojärjestömme, Naisten Valmiusliiton, puheenjohtajana.
Paula vastaanotti ihastuttavan, syötävän kukkakimpputervehdyksen, joka maistui meille kaikille.
Turvallisuus ei hänen mukaansa ole yksittäinen sektori.
Turvallisuutta ei voi ulkoistaa – jokainen suomalainen on turvallisuustekijä.
Risikko kertoi keskusteluistaan Suomen turvallisuudesta ja voivansa yhtyä näkemyksiin, joissa on todettu puolustuskyvyn olevan tärkeää, mutta rauta rajalla ei yksin ratkaise asiaa – eikä varustelu voisi ehkä koskaan olla muutenkaan riittävää.
Sen sijaan tarvitaan huolehtia kokonaisturvallisuuden timantin eri osa-alueista eli varmistaa toimiva talous, huoltovarmuus, sisäinen turvallisuus, kyberturva ja palvelut – sekä ihmisten toimintakyky.
Jos ihmisten fyysinen, psyykkinen tai sosiaalinen toimintakyky heikkenee, silloin menetetään paljon. Se on suomalaisen kriisinkestävyyden ydin.
Risikko korosti, että kokonaisturvallisuusmallin vahvuus on juuri siinä, että mukaan on otettu koko yhteiskunta – viranomaiset, yritykset, järjestöt ja yksittäiset kansalaiset. Tässä vapaaehtoisilla toimijoilla, kuten Maanpuolustusnaisilla, on oma selkeä paikkansa. Vapaaehtoisten toimijoiden hyödyntämistä poikkeusoloissa pyritään Paulan mukaan tulevaisuudessa mahdollistamaan esimerkiksi kokonaisturvallisuusrekisterin avulla.
Hän muistutti myös Naisten Valmiusliiton NASTA-harjoitusten ja 72h varautumiseen perehtymisen tärkeydestä jokaisen suomalaisen naisen relisienssiä ja valmiuksia varmistavina tekijöinä.
Eduskunnan varautuminen – demokratian toimintakyky turvataan
Roolissaan eduskunnan kokonaisturvallisuustyön vetäjänä Risikko avasi konkreettisesti, miten eduskunta varautuu poikkeusoloihin.
Siinä missä eduskunta aiemmin siirrettiin poikkeusoloissa Kauhajoelle, sijaitsee nykyisin talon kellaritiloissa varaistuntosali, jossa työskentelyä voidaan jatkaa tarvittaessa. Tilat on varustettu istuntosaliksi, työskentelypisteiksi ja teknisillä yhteyksillä. Siirtymistä suojatiloihin on harjoiteltu. Myös evakuointiharjoituksia on pidetty.
Toimintaa tarkastellaan useamman vuorokauden kestävyyden näkökulmasta. Tiloissa on valmius jatkaa työskentelyä jopa 14 vuorokauden ajan. Henkilöstölle on annettu myös ohjeistus henkilökohtaisesta varautumisesta – esimerkiksi pitkäaikaislääkitysten ja välttämättömien tarvikkeiden osalta.
Risikko konkretisoi varautumisen merkitystä viittaamalla Ukrainan arkeen:
Ukrainassa istunto voidaan keskeyttää ilmahälytyksen vuoksi ja työ jatkuu väestönsuojassa. Siellä se on arkea – meillä se on varautumista.
Demokratian kun on toimittava myös häiriötilanteissa.
Sodan ja rauhan välimaastossa
Kansaedustaja Jarno Limnell toi keskusteluun laajemman turvallisuuspoliittisen näkökulman. Puolustusvaliokunnan jäsenenä hän seuraa päivittäin kansainvälisen tilanteen kehitystä.
Suomi ei ole sodassa, mutta elämme sodan ja rauhan välimaastossa.
Tämä näkyy hänen mukaansa kyberhyökkäyksinä, infrastruktuurin häirintänä, kaapelivaurioina ja jatkuvana informaatiovaikuttamisena. Turvallisuusympäristö on muuttunut pysyvästi. Samalla hän muistutti:
Maailma myllertää, mutta meillä ei ole hätää – Suomen perusta on vahva.
Puolustuskyky, reservi, NATO-jäsenyys, yhteistyö Yhdysvaltojen kanssa ja kokonaisturvallisuusmalli luovat vakautta. Suomessa turvallisuutta tehdään yhdessä.
Limnell nosti myös esille Risikon tapaan ihmisten henkisen kriisinkestävyyden merkityksen. Hän totesi järjen ja tunteen kamppaillessa tunteen aina voittavan. Emme voi aliarvioida turvallisuuden tunteen merkitystä: arjessa koettu hyväksyvä katse ja sanat lähimmäiselle ovatkin yllättävän vahva väline rauhoittaa levottomina aikoina huolta kantavaa mieltä.
Pitkää pinnaa ja paksua nahkaa, ystävyydellä
Kuulimme myös Arkadianmäen arjesta poliitikkona. Molemmat isäntämme myönsivät heti, että työ vaatii pitkää pinnaa ja täysistuntosalissa keskustelu voi kärjistyä. Limnell naurahti:
Kannatan asiapohjaista keskustelua enkä huutelua – mutta välillä on vaikea pysyä hiljaa.
Risikko jatkoi omasta näkökulmastaan:
Arvaatkos, onko puhemiehistössä joskus vaikea olla hiljaa, jos jostain asiasta sattuu tietämään paremmin?
Keskustelijat totesivatkin huumorilla, että pidemmälle puhemiehen nuijalle voisi olla käyttöä joissain tilanteissa keskustelun rauhoittamiseksi.
Kysyttäessä poliitikon resilienssistä Limnell kertoi omasta jaksamisen keinostaan:
Järjestelmällisyys on minulle tärkein keino. Aikataulutan kaiken – myös sen, että pääsen liikkumaan.
Risikko muisteli toisen vuoden kansanedustajana ja tuoreena ministerinä joutuneensa ”lukuisten välikysymyksen putkeen” ja stressin konkretisoituneen uuden laukun ostamisella tiukkojen hetkien lomassa – ja totesikin pilke silmäkulmassa, että kyllä niitä laukkuja hänellä nyt sitten on.
Molemmat kertoivat, että raakaakin kommentointia ja jopa uhkauksia tulee digitaalisen viestinnän nopealla aikakaudella entistä enemmän kansalaisilta. Paksua nahkaa siis tarvitaan. Tämän kritiikin keskellä onkin tärkeää välillä saada myös kannustavaa palautetta tehdystä työstä. Se auttaa jaksamaan.
Eduskuntaan liittyen he painottivat talon olevan mainettaan parempi työpaikka Risikon sanoin:
Tämä on työpaikka siinä missä muutkin – täällä iloitaan ja täällä surraan yhdessä.
Eduskuntatyössä erimielisyydet kohdistuvat pääasiassa asioihin, ei ihmisiin. Kuten muissakin työyhteisöissä, eduskunnassakin syntyy ystävyyssuhteita. Valiokunnissa ja työryhmissä yhteistyö toimii hyvin yli puoluerajojen ja tuloksia syntyy yhteiskunnan hyväksi, vaikka täysistuntosalissa keskustelu voi olla kärjistynyttä.
Vaikuttava ja kaunis kokonaisuus yksityiskohtineen
Keskustelun jälkeen siirryimme kierrokselle upeasti entisöidyn rakennuksen eri tiloihin Risikon ja Salinin opastuksella.
Täysistuntosali oli hiljentynyt päivän istunnon jälkeen, mutta sen arkkitehtuuri symbolisine koristuksineen konkretisoi parlamentaarisen työn ytimen.
Kierroksella tutustuimme myös Valtiosaliin, jossa on esillä muun muassa Mannerheimin äideille osoittama päiväkäsky.
Kuulimme oppailtamme talon historiasta sekä alkuperäistä fasadinäkymää kunnioittaen tehdystä laajennuksesta 70-luvulla, kun tiloja tarvittiin enemmän.
Eri taiteilijoiden teokset, kuten Väinö Aaltosen patsaat täysistuntosalissa ja muualla rakennusta, toivat tilaan arvokkuutta.
Paternoster-hissi oli monelle tuttu Eduskuntatalon uutisista. Hissi on osa rakennuksen alkuperäistä 1930-luvun tekniikkaa, ja se on säilytetty historiallisena elementtinä. Turvallisuussyistä sen käyttö on nykyisin rajoitettua ja mekin matkustimme talon modernimmalla hissiversiolla.
Luonnollisesti myös upea marmoriportaikko ja sen metalliset kaiteet, ovet ja ikkunat huokuivat Art decon ja klassismin ajan henkeä, luoden vaikuttavan yleisilmeen rakennukselle. Toisaalla rakennusta materiaalit vaihtuivat graniittiin, linoleumiin ja jalopuuhun. Katsottavaa ja kuvattavaa olisi riittänyt moneksi tunniksi.
Eduskuntatalo on historiallinen rakennus – mutta ennen kaikkea se on työpaikka, jossa työskentelee noin tuhat ihmistä. Siellä tehdään päätöksiä, jotka vaikuttavat koko Suomeen.
Kiitämme Paulaa, Jasmiinaa ja Jarnoa meille antamastanne ajasta 🤝🫶
Teksti ja kuvat: Nina Lundahl, Jasmiina Salin
