Espoon Maanpuolustusnaisten syyskokouksessa 8.10.2025 puhunut Risto Kanerva, FaT, apteekkari ja Helsingin yliopiston työelämäprofessori, on toiminut pitkään eri lääkehuollon tehtävissä Suomessa ja kansainvälisesti.
Apteekkitoiminta ja siviiliväestön lääkehuolto on ensimmäistä kertaa sisällytetty uudistettuun Yhteiskunnan turvallisuusstrategiaan (2025), osaksi yhteiskunnan kriittisiä toimintoja.
Pelkkä strateginen linjaus ei kuitenkaan riitä, vaan tarvitaan olemassaolevien mekanismien tarkastelua ja kehittämistä kriisitilanteiden ja poikkeusolojen varalle. Kanerva kuvaakin tämänhetkistä rooliaan ”unilukkariksi” pyrkiessään nostamaan eri foorumeilla aihetta esille.
Suomen lääkehuolto toimii hyvin, mutta poikkeusoloissa paljastuu haasteita
Kanerva painottaa, että Suomen lääkehuolto on normaalitilanteessa yksi maailman tehokkaimmista. Kattava apteekkiverkko, keskitetty jakelu ja kohtuulliset hinnat hyödyttävät sekä kansalaisia että terveydenhuoltoa.
Meillä on erittäin tehokas ja kustannustehokas järjestelmä. Mutta tehokkuus ei vielä tarkoita kriisinkestävyyttä.
Kanervan mukaan Suomen on ratkaistava kolme keskeistä haastetta, jotta lääkehuollon huoltovarmuus kestäisi myös poikkeusoloissa.
1. Materiaalinen valmius eli lääkkeet, varastot ja tuotantokyky
Suomessa on lakisääteiset velvoitevarastot, mutta ne kattavat vain muutamien kuukausien kulutuksen. Samaan aikaan globaali lääketeollisuus on keskittynyt Aasiaan: suurin osa EU:n kriittisistä lääkkeistä valmistetaan Kiinassa ja Intiassa, usein vain muutamassa tehtaassa.
Jos yksi tehdas pysähtyy, olemme pulassa koko läntisessä maailmassa.
Kanerva muistuttaa, että tuotannon siirtyminen pois Euroopasta on johtanut myös osaamisen katoamiseen.
Kun tuotanto loppuu, loppuu myös kyky tehdä itse.
Hän konkretisoi asiaa mainitsemalla, että injektio- ja infuusiolääkkeiden suuren volyymin teollinen tuotanto Suomessa on päättynyt, mikä vähentää kriittisen steriilivalmistuksen kotimaista osaamista. Ainoastaan sairaala-apteekit ja pieniin erityisvalmisteisiin keskittyvät yritykset jatkavat korkean osaamisen aseptista tuotantoa.
EU on pyrkimyksiään palauttaa lääketuotantoa takaisin Eurooppaan globaalin tuonnin eri riskitekijöiden tähden, mutta prosessi on käytännössä hidas ja vaikea.
2. Toiminnallinen valmius eli järjestelmien ja logistiikan jatkuvuus
Lääkkeiden jakelu ja reseptitietojärjestelmät on rakennettu tehokkuuden varaan, mutta niillä ei ole todellista varajärjestelmää.
Suomessa kaksi suurta tukkuliikettä hoitaa 95% markkinoista, ja apteekkien sähköinen reseptijärjestelmä on täysin digitaalinen.
Jos järjestelmä pysähtyy, apteekit eivät voi auttaa ketään.
Kanerva muistuttaa, että paperireseptien varajärjestelmä poistettiin vuonna 2012, eikä vastaavaa korvaavaa ratkaisua ole. Jos sähkö- tai tietoliikenneyhteydet katkeavat, apteekit eivät pääse käsiksi potilastietoihin eivätkä voi toimittaa lääkkeitä.
Myös logistiikka ja maksuliikenne ovat tänä päivänä riippuvaisia digitaalisista yhteyksistä, kuten monessa muussakin yhteiskunnan toiminnossa.
Lääkehuollon pitää toimia myös silloin, kun mikään muu ei toimi.
3. Hallinnollinen valmius eli johtaminen kriisissä
Kanervan mukaan Suomen suurin puute on hallinnollinen: ei ole yhtä viranomaista, joka johtaa koko lääkehuoltoa kriisitilanteessa. Valvonta, varautuminen ja logistiikka on jaettu useiden viranomaisten ja toimijoiden kesken.
Meillä on tehokas hallinto, mutta ei yhtä tahoa, joka johtaisi koko lääkehuoltoa poikkeusoloissa.
Kriisitilanteessa pitäisi olla selkeät pelisäännöt: kenelle lääkkeitä jaetaan, mitä priorisoidaan ja kuka tekee päätökset.
Ei voi olla niin, että huoltovarmuus perustuu siihen, että toimijat kokoontuvat vapaaehtoisesti ja keskustelevat.
Kolme ohjenuoraa yksilön varautumiseen
Kanerva muistuttaa myös, että huoltovarmuus ei ole vain valtion tai apteekkien tehtävä – jokainen kansalainen on osa varautumista.
Arjen varautuminen on osa kansallista turvallisuutta.
Lopuksi Kanerva kiteyttää:
Huoltovarmuus ei synny varastoista tai laeista, vaan osaamisesta, yhteistyöstä ja siitä, että toimimme ennen kuin kriisi iskee.
Teksti ja kuvat: Nina Lundahl
