Kittiläläisen Eeva Suhosen talon keittiö jäähtyi yhdeksään asteeseen pitkän sähkökatkon aikana, ja putket jäätyivät. Osittainen vesikatko kesti 84 tuntia. Kittilän Naisten Maanpuolustusyhdistyksen puheenjohtajana toimiva Suhonen kertoo blogitekstissään, mitä tilanne opetti.
Heräsin yöunilta siihen, että kelloradion näyttö oli musta. Oli perjantai, 9. tammikuuta. Ajattelin, että laite on nyt tullut tiensä päähän. Mistähän saisi sen tilalle uuden?
Sitten päätin napsauttaa lukulamppuun valon, että näen nousta ylös, mutta katkaisijan nappi naksahti vain tyhjää. Jaha, eipä ole mitään kiirettä nousta ylös keittiöön aamutoimiin, sillä sähköt ovat poikki. Puhelimen kello on tasan kymmenen.
Päivä on pikkuhiljaa valkeamassa. Vaistomainen tunnustelu peiton alta lämpöpatteriin, onko se kylmä vai kuuma? Viileä. Tarkoittaa siis, että maalämpöpumpussa ei varmaankaan pala vihreä valo? Sulake on varmaan palanut.
Puhelin näyttää, että ulkona on −35 astetta pakkasta.
Parempi soittaa naapuriin ystävälle ja kysyä, onko hänelläkin sähköt poikki? Kyllä. Sähköt ovat olleet jo pitemmän aikaa poikki. Hänellä on jo takassa tulet, että tarkenee pirtissä.
Lähdenpä sytyttämään saunankiukaaseen tulet, kun minulla ei ole varaavaa takkaa. Onpahan jokin pienikin tila, missä on lämmin. Täytyy jättää ovi auki, että lämpö leviää muihinkin huoneisiin.
Toinen tärkeä asia on muistaa, että vessanpöntön voi vetää kerran, sen jälkeen vesisäiliö ei enää täyty, koska vesipumppu toimii sähköllä.
Mitä ruokia söisin kylminä?
Puuroa ei voi keittää, mutta ajaako esimerkiksi paksu jugurtti saman asian? Ja ainahan meillä on leipää ja levitteitä jääkaapissa, joka kohta tietysti muuttuu sulakaapiksi.
Käytä hetki sen miettimiseen, mitä ruokia voi syödä kylmänä? Ja mistä itse pidät ja mitä syöt mielellään, vaikka sitten kylmänä esimerkiksi kesäretkellä luonnossa? Itselläni kävi hyvä tuuri, sillä olin ottanut pakastimesta edellisenä iltana nakkipaketin sulamaan jääkaappiin. Tarkoitus oli aamulla paistaa kananmunia ja syödä hot dogeja. No ei ollut hot, eikä paistettu munia, mutta sämpylä, jossa oli nakki välissä, vei näläntunnetta.
Ikkunasta huomasin, että koulu taidettiin sulkea, koska keittäjä lähti kävellen kotiin pari tuntia normaalia aiemmin. Samoin taisi käydä läheiselle päiväkodille, sillä työntekijä juoksi poikki tien omaan kotiinsa. Molemmissa kiinteistöissä on vain sähkölämmitys eikä tulisijaa. Lapset siis taksilla takaisin kotiin syömään ja lämmittelemään.
Yleisradion auto kaarsi tieliittymääni tekemään juttua tv-uutisiin. Sitten huomasinkin, että sen auton edessä, viiden metrin päässä vilkkuu keltaiset huomiovalot, ja Rovakairan nosturiauto on tientukkeena. Muistin, että naapurin tontilla on iso sähkömuuntaja. Sähkövika on siis lähempänä kuin olisin voinut kuvitellakaan.
Kohta puhelin rupesi soimaan, sillä sukulaiset ja ystävät alkoivat kysellä, kuinka pärjään. Nähtävästi tieto parin tunnin sähköttömyydestä oli levinnyt eetterin kautta ympäri Suomen?
Yksi soittajista sanoi, että nythän sähköt jo toimivat siellä. Ovat olleet jo tunnin päällä! No, ei toimi! Äkkiä siis lopettamaan turhanpäiväiset höpinät, ettei akku kulu turhaan loppuun.
Ja sitten taas soittamaan ystävälleni naapuriin, pitääkö tieto paikkaansa? Kyllä sähköt olivat tulleet päälle tasan kello 12.
Vietänkö yön saunassa?
No, nyt soittamaan Rovakairan vikanumeroon, miksi meille ei tule sähköä?
Humoristinen miesääni kertoi, että eipä tule ei. Eikä tohdi luvata, milloin tulee. Muuntajavika, ja osa pitää hakea kirkonkylältä. Kertoi, että 19 taloutta on ilman sähköä. Aiemmin oli uutisoitu 140. Laskeskelin, että ei kovin monta taloutta, suurin osa naapureistani käy vain viikonloppuisin tai kesäisin omistamissaan talossaan. Kymmenkunta ihmistä värjöttelee kotonaan ja odottelee lämpöjä.
Varmistin, että tuleehan kuitenkin vielä tänään? Ettei tarvitse yötä viettää saunassa? Sen mies lupasi.
Kohta Rovakairan autot ajoivatkin kylän läpi tuhatta ja sataa, tai ainakin kahdeksaakymppiä Kittilään päin, varmaankin hakemaan niitä uusia osia ja syömään?
Siinä sitten odotellessa päätin kuunnella radiota korvakuulokkeista ja vähän askarrella kaasukäyttöisellä tohottimella, sillä esimerkiksi kuumailmapuhallin ei toiminut.
On se hyvä, että nykyään on tehokkaat otsalamput, niin ei tarvitse kynttilän valossa tuhertaa, ja jää molemmat kädet vapaaksi toimia, mitä keksii tehdäkin. Vaikkapa lukea kirjaa.
Laitoin ruuan valmiiksi lautaselle, että heti kun sähköt tulee, tyrkkään lautasen mikroaaltouuniin. Ja vaikka sähköt eivät kestäisi päällä oloa kuin muutaman minuutin, kerkeäisin syödä edes yhden lämpimän aterian. (Nakkisämpylöitä olin syönyt jo ainakin viisi.)
Hätätilanteessa asettelemalla kiukaan päälle folion voisi myös saada lämmintä syötävää.
Näin, että Rovakairan autot häipyvät Kittilään, ja päättelin, että vähintään tunti menee ennen kuin tulevat takaisin ja sitten vielä varmaankin pari tuntia ennen kuin osa on vaihdettu uuteen.
Totesin, että saunassa ei ole koko illaksi kuivia puita. Mietin, lähdenkö hakemaan niitä heti vai vasta sitten, kun yhtään ei ole jäljellä? Järkeilin, että parempi on hakea niitä heti, hämärässä otsalamppu päässä, kuin pilkkopimeässä kompuroiden.
Villasukat, puserot, pilkkihaalari, kelkkakengät, kaulaliina, pipo ja hanskat käteen ja ei kun liiteriin hakemaan puita. Vaikken ollut kuin muutaman minuutin, sormia alkoi paleltaa.
Kännykän akku kuluu uhkaavasti
Illan hämärtäessä noin kolmelta Rovakairan autot ilmestyivät takaisin tieliittymään. Samalla huomasin, että Rovakaira oli vasta nyt lähettänyt tekstiviestin ”alueellanne olevasta sähköviasta”, joka korjaantunee kello 17.
No, eipä muuta kuin odottelemaan ja toivomaan, ettei kovin moni ihminen soittelisi, sillä kännykästä saattaa loppua akku tällä menolla. Turha toivo, soittelivathan he.
Peiton alla pötkötellessä oli kaikkein lämpimintä, ja kun sormia rupesi palelemaan sisälläkin, menin saunaan kiukaan viereen niitä notkistelemaan.
Jännitysmomenttia toi myös se, että talossani on maalämpöpumppu, eikä minulla ollut kokemusta siitä, lähteekö se sähkökatkoksen jälkeen heti toimimaan.
Kello tuli viisi, mutta sähköjä ei tullut. Vilkkuvalot naapurissa pyörivät edelleen. Koululla onneksi myös joku päivysti autossaan, siellä on myös maalämpö.
Otsalampun valossa istuskelin saunassa ja vuoleskelin puukepistä naulakonnuppia. Aivan kuin Vaahteramäen Eemeli konsanaan verstashuoneessaan ollessaan isänsä määräämässä arestissa, jonkun tekemänsä kolttosen jälkeen. Pakko oli nimittäin lämmitellä ja tehdä jotain, ettei aika tuntuisi niin pitkästyttävältä.
Vartin kerkesin askarrella, kun alkoi janottaa.
Muuntaja saatiin korjattua viiden maissa
Keittiöön päästessä ihmettelin, mitä varten seinälampussa palaa valo? Kuluttaa turhaan sähköä!
En ollut huomannut, että viisi minuuttia sitten oli muuntaja saatu korjattua, ja sähköt olivat palanneet koko kyläämme. Tievalot loistivat valaisten maantien ja naapurissa paloivat täydet valot niin sisällä kuin ulkona. Kelloradio paljasti (se ei ollutkaan särkynyt), että sähköttömyys oli päättynyt kello 17.08.
Saman tien säntäsin pannuhuoneeseen tarkistamaan, toimiiko maalämpöpumppu? Toimii.
Ruoka-annos mikroon, vihdoin ensimmäinen lämmin ateria. Pesuhuoneeseen tarkistamaan, lähtikö lattialämmitys päälle? Ei lähtenyt. No, ei ole kiire saada toimimaan, onhan saunassa ollut tulet koko päivän.
Tuleeko hanasta vettä? Ei tule. Eipä tietenkään. Johtuuko vesikatkos pumppaamolla olevasta sähkökatkosta vesipumpussa? Sähköpumpusta? Jäästä vai mistä? Nyt on kinkkukiusauskin mikrossa valmistunut kuumaksi.
Alanko virittää sähköpuhaltimen ja sähköpatterin vesiputkien lähelle seinän vierelle? Onneksi putket ovat näkösällä. Jääkaappi pois seinän viereltä ja keittiötasot samoin, että lämpöä pääsee puhaltamaan ja kierrättämään.
Kylmävesiputki aukesi neljän tunnin sulattelun jälkeen, siinä iltauutisten aikaan, mutta lämpimän veden saanti jäi seuraavaan aamuun. Pakko on välillä levätä ja nukkuakin.
Vesiputket jäässä
Seuraavana aamuna sulatus tuotti jo tuloksen, ja lämmintäkin vettä tuli keittiön ja vessan hanasta. Mutta koska seuraavakin yö oli kylmä, sunnuntaiaamuna sulattelin jälleen lämminvesiputkea, ja maanantai-iltana oli sitten jopa kylmävesiputki vessassa jäässä.
Eli eivät nämä ongelmat talossani loppuneet heti, kun kahdeksan tunnin odottelun jälkeen sähköt tulivat. Helpotti kuitenkin sulatusta, kun oli erilaisia sähkölaitteita. Hiustenkuivain oli nopein ja tehokkain apu – sen avulla ei mennyt kauaa, kun vesiputkessa alkoi vettä virtaamaan. Samoja ongelmia oli naapurissakin, ja he käyttivät sulatukseen myös auton sisätilalämmitintä.
Muistetaan ikäihmiset
Kaiken kokemani jälkeen sanoisin, että älkää unohtako iäkkäitä tai vain muuten heikommassa asemassa olevia ihmisiä, vaan soittakaa heille ja kysykää: onko kaikki hyvin?
Minullekin soitti pari ihmistä jopa Kittilästä 40 kilometrin päästä ja kysyivät, kuinka voin, paleleeko? Sanoivat, että tilaa vaikka taksi ja tule tänne lämpimään. Vaikka heillä on 40 astetta pakkasta, heillä toimi sähköt ja takassa on tulet.
Saman ohjeen antaisin muillekin. Kyselkää, ja jos tuntuu että akku loppuu, viestitelkää, että onhan lämmintä? Itselläni oli keittiössä 9 astetta, makuuhuoneessa 13, ja olohuoneessa (saunan vaikutuksesta) 17 astetta.
Ja jos kuulostaa siltä, että vanhus tuntee olonsa turvattomaksi, niin hakekaa hänet kotiinne lämpimään. Jos ette itse pääse autolla liikkeelle, soittakaa vaikka taksi. Ei se niin paljoa maksa, ettei sitä voisi kerran elämässä toisen puolesta tehdä. Eiväthän nämä katkokset joka viikkoisia tai joka talvisia ole, samassa kylässä, samoille ihmisille.
Miten olin varautunut?
Yhteenvetona olin siis 8 tuntia ilman sähköä, ja 84 tuntia osittain ilman lämmintä tai kylmää vettä. Kaikkeen muuhun olin omasta mielestä varautunut, mutta puhdasta vettä ei ollut kuin noin litra saunan löylykiulussa. Ruokaa, juomaa, otsalamppu, patteriradio, paksu peitto, lämpimiä vaatteita, tulitikut ja tarvittaessa kynttilät löytyivät, kun niitä tarvitsin.
Ja lopuksi vielä yksi tärkeä muistutus. Hätänumeroon 112 ei tarvinnut soittaa. Se on numero, johon soitetaan vain, jos kyseessä on henkeä uhkaava tilanne. Sähkökatkos ei sentään uhkaa henkeä eikä terveyttä, vaikka harmillista onkin.
Teksti: Eeva Suhonen
Kuvat: Pixabay ja Saga Wiklund
