Olen Krista Raatikainen, 57-vuotias nainen Satakunnasta. Harrastuksiani ovat vapaaehtoinen maanpuolustustyö, ammunta, metsästys ja geokätköily. Olen aina ollut vähän ”poikatyttö”, eivätkä tyttöjen jutut ole niinkään kiinnostaneet.
En itse ole käynyt varusmiespalvelusta. Olisin halunnut, mutta se ei ollut mahdollista. Aikaa kului ja vettä virtasi Kokemäenjoessa. Poikani oli suorittanut oman asepalveluksensa ja kotiutunut alikersanttina, tytär lähti omaan palvelukseensa Niinisaloon, ja silloin aloin pohtia asioita uudelleen.
Kysyin nykyiseltä puolisoltani, mitä minä voisin tehdä maanpuolustuksen eteen? Onko jokin taho, jonka kautta pääsisin osallistumaan? Sain häneltä vastauksen, joka on kantanut pitkälle: Reserviläisliittoon pääsee, vaikka olisi siviili. Niiltä sijoiltani tein pikaisen Google-haun ja löysin oikean osoitteen. Jäsenhakemus paikallisyhdistykseen lähti liikkeelle saman tien.
Ajauduin huomaamattani Maanpuolustusnaisiin
Ammunta kiinnosti, ja puolisoni pystyi auttamaan alkuun, joten löysin itseni ampumaradalta. Reserviläisammunnat koukuttivat, ja muutaman kurssin sekä uutteran harjoittelun jälkeen suoritin SRA-ampujakortin. Oman kaluston hankinta tuli ajankohtaiseksi, jotta pystyn itsenäisesti harjoittelemaan. Oli melkoisen hieno tunne mennä ensimmäistä kertaa itsenäisesti ampumaradalle oman kiväärin kanssa.
Tässä vaiheessa olin löytänyt tieni myös MPK:n kursseille. Pistooliammunta ja Naisten maastotaitokurssi lisäsivät kiinnostustani asiaan, ja Naisten talvimaastokurssilta löysin itselleni samanhenkisen ystävän sekä uuden polun kuljettavaksi. Ajauduin lähes huomaamattani Maanpuolustusnaisten toimintaan mukaan. Oman paikallisyhdistyksen Kokemäen Seudun Maanpuolustusnaisten hallitukseen pääsin mukaan oikeastaan heti, ja sain tehtävän toimia liikuntavastaavana. Tätä tehtävää hoidan edelleen.
Tällä hetkellä olen myös yhdistyksen tiedottaja ja jäsenvastaava. Pieni yhdistyksemme järjestää erilaisia kerhoiltoja, ja kesäkaudella teemme kuukausittain lenkin kävellen tai pyörällä.
Liiton koulutusjärjestelmä motivoi
MNL:n piirihallituksessa olen myös toiminut alusta asti hoitaen sihteerin tonttia: nyt on menossa neljäs kausi sihteerinä. Piiriin olemme saaneet kaksi uutta jäsenyhdistystä pienen ajan sisällä ja onkin hienoa huomata, että tärkeät asiat kiinnostavat naisia.
Olen saanut vastaanottaa Maanpuolustusnaisten liiton peruskoulutusmerkin lisäksi kouluttaja- ja toimijamerkit. Koulutusjärjestelmä motivoi ja kannustaa naisia kehittämään itseään, niin minuakin.
MPK:n toiminta oli vienyt minut täysillä mukanaan ja hyvin nopeasti huomasin olevani MPK K1 kouluttajakurssilla Oriniemen partiomajalla. Tämä oli ehkä elämäni yksi parhaita päätöksiä, sillä nyt viisi vuotta myöhemmin voin todeta, että tie, jota haluan kulkea, on löytynyt. Kouluttajakurssia seurasi seuraavana vuonna K2 Kurssinjohtajakurssi ja samana vuonna vielä valtakunnallinen K3 Harjoituksenjohtajan erikoiskurssi.
Kurssinjohtajaksi myös MPK:n kursseille
Olen saanut toimia MPK kursseilla ja harjoituksissa kouluttajana, kurssinjohtajana tai kurssin varajohtajana suunnittelemassa ja toteuttamassa yksittäisiä kursseja.
Olen ollut onnekas, sillä olen kohdannut oikeita ihmisiä oikeaan aikaan, ja minulle avautui mahdollisuus lähteä tutustumaan harjoituksen johdon tehtäviin. Aluksi johdon tukena, sittemmin turvallisuuspäällikkönä, esikuntapäällikkönä ja lopulta harjoituksen varajohtajana. Keväällä 2025 sain johtaa Kevät Huovi25 harjoituksen, mikä oli suuri luottamuksenosoitus. Harjoitus sisälsi 18 kurssia, ja harjoitusvahvuus oli lauantaina 602 henkeä.
Harjoituksen tarkasti Vapaaehtoisen Maanpuolustuksen tarkastaja eversti Svanberg, vieraina oli myös arvovaltainen joukko korkea-arvoisia henkilöitä Puolustusvoimien komentajan, kenraali Janne Jaakkolan johdolla. Harjoitus onnistui erinomaisesti, ja vuosijuhlassa sain vastaanottaa MPK:n Vuoden 2025 Harjoituksenjohtaja-palkinnon.
Aktiivisuus ja itseluottamus kantavat pitkälle
Parhaillaan olemme valmistelemassa Kevät Huovi 2026 -harjoitusta. Tässäkin harjoituksessa saan toimia harjoituksenjohtajana. Onkin ilahduttavaa huomata, että ihan siviilitaustainen nainen pääsee vastuullisiin tehtäviin. Pitää olla aktiivinen ja luottaa itseensä, toki pitää myös pystyä vakuuttamaan koulutuspäälliköt, jotta ansaitsee harjoituksen johtajan roolin.
On äärimmäisen motivoivaa huomata, että nainen ilman varusmieskoulutusta voi päästä näin pitkälle. Kaikki on kiinni omasta halusta ja tahdosta oppia ja kehittää itseään.
Aktiivisena naisena olen myös joutunut priorisoimaan ja kieltäytymään tehtävistä. Ei ole järkevää polttaa kynttilää molemmista päistä ja kuluttaa itseään loppuun.
Lähtekää naiset mukaan toimintaan. Löytäkää itsellenne omannäköinen ja mieluisa tapa toimia. Jokaisen ei tarvitse tähdätä johtamistehtäviin, ei edes kouluttajaksi. Kaikille löytyy oma paikkansa. Tärkeintä on tehdä asioita, jotka tuottavat mielihyvää.
Krista Raatikainen
