”Ei oppi ojaan kaada”, ”Luulo ei ole tiedon väärti”, ”Vierivä kivi ei sammaloidu”.
Monet suomalaiset sananlaskut viittaavat oppimiseen ja osaamiseen. Osaamiselle ja osaamisen hankkimiselle esim. kouluttautumalla on Suomessa aina annettu paljon arvoa. Useimmat eri sukupolvien edustajat pitävät koulutusta ja kouluttautumista tärkeänä. Eri kouluasteet antavatkin muodollista, suunnitelmallista opetusta ja ohjausta virallisissa organisaatioissa. Peruskoulun oppimäärän oppimiseenhan on meillä kaikilla ollut velvollisuus.
Koulutusjärjestelmä on kehittynyt vuosien varrella nykymuotoonsa, ja siinä rinnalla on koko ajan kulkenut ns. informaali eli epämuodollinen oppiminen. Informaalia oppimista tapahtuu päivittäisessä arjessa omasta tahdostamme käsin ja myös tiedostamatta; olemme esim. oppineet ajamaan polkupyörää tai autoa, tekemään eri kotiaskareita, uusien teknisten vempaimien käyttöä, sekä olemaan vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa. Oppimista tapahtuu koko ajan.
Erilaiset vähemmän muodolliset organisaatiot, esim. tiedekeskukset, opistot ja järjestöt puolestaan pystyvät tuottamaan ja tarjoamaan non-formaalia koulutusta. Non-formaali koulutus voi olla hyvinkin tavoitteellista ja suunniteltua tai informaalia, ja kaikkea siltä väliltä. Maanpuolustusnaisten Liiton jäsenet ovat oppineet tällä tavoin yhdessä toimien esim. liiton järjestökoulutuksissa, Arjen turvallisuus -kursseilla, tai NVL:n ja MPK:n kursseilla. Olemme oppineet uutta oman mielenkiintomme ja motivaatiomme pohjalta – yhdessä.
Koulutus on tänä päivänä paljon muuta kuin paikallaan istumista ja opetuksen vastaanottamista. Meistä jokainen oppii omalla tavallamme, ja siksi oppimisen ja onnistumisen mahdollisuuksia pyritään tarjoamaan monilla eri menetelmillä. Liitutaulut ovat muuttuneet älytauluiksi, piirtoheittimet projektoreiksi ja teoriaopinnot verkkokursseiksi ja jopa tietokonepeleiksi. Digimaailma on ohjannut ja opettanut myös maanpuolustusnaisia etäkokouksiin, eri sosiaalisen median kanaville sekä älypuhelimilla kivojen kuvien ottamiseen ja jakamiseen ystäville. Olemme oppineet uutta ihan huomaamatta.
Kokeneilla, kauan toiminnassa mukana olleilla maanpuolustusnaisilla on paljon mittaamattoman arvokasta hiljaista tietoa. Hiljainen tieto näyttäytyy varmuutena monissa toimissa ja tehtävissä. Hiljaisen tiedon siirtäminen suunnitellusti esim. mentoroimalla eli mestari-kisälli-menetelmällä olisi uusille toimijoille mahdollisuus oppia uutta esim. yhdistysten hallitustehtävissä. Vastaavasti kokenut toimija, mentori voisi oppia uusia asioita oppilaaltaan.
”Ei vanha koira uusia temppuja opi.” Nykyään oppimisen ajatellaan olevan myös elinikäistä. Vielä korkeassakin iässä voimme oppia uutta, kun on esim. tarpeen hankkia uusi puhelin tai tutustua uuteen asuinympäristöön. Hieman utelias mieli, monipuolinen kiinnostus ja tiedon muuttumisen hyväksyminen voivat antaa hedelmällisen kasvupohjan oppimiselle, vaikka kouluttautuminen ei tunnukaan ajankohtaiselta – oppiahan voi silti.
Itse ajattelen niin, että jokaisesta tilanteesta ja jokaisesta ihmisestä voi oppia jotain. Ja onhan se niinkin, että ”Kertaus on opintojen äiti”.
Anu Keränen
MNL Koulutustyöryhmän puheenjohtaja
