Maanpuolustusnaisten Liiton osasto oli osa 4.6. järjestettyä Puolustusvoimien lippupäivän juhlan valtakunnallista paraatia. Helsingissä järjestetty paraati oli ensimmäinen pitkään aikaan – korona esti kahden vuoden ajan sekä lippupäivän juhlan että itsenäisyyspäivän paraatien pitämisen. Seuraavassa tunnelmia ja ajatuksia, siitä mitä paraatiin osallistuminen itselle herätti.
Takana kaksi aiempaa kokemusta
Vuosia sitten osallistuin Hämeenlinnassa itsenäisyyspäivän valtakunnalliseen paraatiin, jossa jouduin yllättäen lippuairueeksi. Paraatikatselmukseen marssimme sohjoisen lätäkön läpi, eikä Goretex-kenkäni pitäneet vettä. Vaikka kuinka yritin liikutella katselmuksen aikana varpaita, jäätyivät ne niin, että olin varma niiden murtuvan muruiksi, kun lähdemme vihdoin liikkeelle. Tuska hellitti, kun pääsimme marssimaan. Monen tunnin jälkeen kotona pääsin lopulta vaihtamaan litimärät sukat kuiviin. Ensimmäinen paraatikokemus oli hankittu.
Toinen paraatiosallistumiseni oli viisi vuotta sitten Helsingissä Suomen 100-vuotisjuhlavuonna. Kesäisessä säässä kannoin maanpuolustusnaisten lippua. Kunniatehtävä, mutta kohtuullisen raskas sellainen. Oman lisäjännityksensä toi lipun kanssa tehtävät manööverit niin katselmuksen kuin ohimarssin aikana. Valokuvista olen voinut jälkeenpäin havaita, että ilme oli sangen keskittynyt, jopa tuima. Tehtävästä kuitenkin selvisin kunnialla. Ja hierojalle suuntasin seuraavalla viikolla, hakemaan helpotusta jännittyneisiin hartioihin.
Viiden vuoden takaa on jäänyt vahvasti mieleen hetki, kun osastomme siirtyi pois Senaatintorin katselmuksesta. Yleisö ryhtyi spontaanisti taputtamaan juuri meidän naisosastojen ohittaessa heidät. Tämä on varmasti jäänyt monelle marssijalle koskettavan, kylmiä väreitä nostattavana hetkenä mieliin.
Näyttävä MNL-osasto
Maanpuolustusnaisilla on ollut säännönmukaisesti oma osasto valtakunnallisissa Puolustusvoimien paraateissa. Arvostamme tätä meille suotua mahdollisuutta, joka ei ole mitenkään itsestäänselvyys. Olemme pitäneet kunnia-asiana koota aina näyttävä paraatiosasto, joka tuo edustavasti esiin maanpuolustusnaiset osana vapaaehtoista maanpuolustusta.
Helsingin kesäkuiseen paraatiin Puolustusvoimat esitti osastojen kooksi aiempaa huomattavasti suuremman henkilömäärän, minimissään 50 henkilöä. Kireässä maailmanpoliittisessa tilanteessa haluttiin näyttävyyttä. Osaston rekrytoinnille toi haasteita ajankohta, joka sattui tänä vuonna päättäjäispäiväksi. Lakkiais- ja muut valmistujaisjuhlat menivät luonnollisesti monella äidillä etusijalle. Tästä huolimatta pääsimme hienosti tavoitemäärään: paraatiosastossamme oli yhteensä 55 tyylikästä maanpuolustusnaista. Pääjoukon muodostivat pääkaupunkiseudun naiset, mutta täydennystä tuli myös muualta Etelä-Suomesta ja muutamia myös hieman kauempaakin. Osaston koordinoinnista vastasi MNL Helsingin Seudun piirin puheenjohtaja Sirpa Rantamäki.
Lähtövalmiina katselmukseen.
Harjoitus tekee mestarin
Vaikka olemmekin siviilejä, sotilasparaatissa toimitaan osana joukkoja, sotilaallisin periaattein. Suorat rivit ja tahtimarssi luovat mielikuvan osaavasta, järjestäytyneestä joukosta. Saadun palautteen perusteella ja itsekin asiaa jälkikäteen kuvista ja videopätkistä havainnoineena onnistuimme tässä hyvin. Hienoa naiset!
Ihan kylmiltään emme osastona paraatiin lähteneet. Järjestimme yhdessä Naisten Valmiusliiton kanssa ylimääräisen harjoittelun yhtenä iltana, jonne toivoimme erityisesti ensikertalaisten saapuvan. Radioniemen maastossa Santahaminassa kävimme läpi peruskomentoja ja harjoittelimme tahtimarssia osastona. Puolustusvoimien järjestämä virallinen harjoittelu suoritettiin paraatin aattona Santahaminassa, jossa harjoiteltiin sekä katselmustilanne että ohimarssi. Koska tämä oli arkipäivänä, tilaisuudessa oli noin puolet joukostamme. Tärkeää oli erityisesti, että johtaja ja lipunkantaja sekä airuet olivat paikalla.
Santahaminassa harjoiteltiin 3.6. Airueina Sohvi Hautajoki ja Sirpa Rantamäki, lipunkantajana Sanna Hänninen.
Lauantain paraatiaamuna kaikki paraatiosallistujat kokoontuivat Santahaminaan. Ehdimme ennen yhteiskuljetusten starttia sopia osastomme järjestyksestä ja harjoittelimme tihkusateessa vielä pikakertauksen komentoja ja tahtimarssia. Tämä oli ensimmäinen hetki, kun kaikki 55 naista oli yhtä aikaa paikalla.
Sama tahti on askelten
Näyttävässä bussiletkassa siirryimme kantakaupunkiin Mariankadulle, jossa jalkauduimme odottamaan liikkeellelähtöä Senaatintorin katselmukseen. Oli hetki tehdä viimeiset varmistukset, että asut ovat asianmukaiset: huivi ojennuksessa, mustat hanskat kaikilla käsissä ja osasto kaikin puolin tiptop.
Ennen liikkeelle lähtöä varusteiden tarkistus. Pirkko Laurila oikoo osaston johtajan huivin.
Eteenpäin, mars. Joukon johtajana pyrin etenemään mahdollisimman selkeässä rytmissä rumpuryhmän antaman tahdin mukaan. Luotin joukon suoritukseen ja osasto oli luottamuksen arvoinen. Iso joukko eteni näyttävästi, yhtä jalkaa meille määriteltyyn paikkaan Senaatintorille.
MNL valmiina paraatikatselmukseen.
Paraatikatselmuksen kohokohta oli tasavallan presidentti Sauli Niinistön suorittama joukkojen katselmus. Tällä kertaa presidentti katselmoi joukot loppuun asti, myös viimeiset naisten osastot. Viisi vuotta sitten oli monelle jäänyt mieleen se, että katselmus oli päättynyt u-käännökseen hieman turhan aikaisin
Etukäteen porukallemme oli tuotu esille, että päivän aikana joudumme odottamaan paljon. Katselmuksen jälkeen oli lähes tunnin odotus Aleksanterinkadulla, ennen kuin varsinainen paraati käynnistyi. Ennustetun sateen varalta olimme hankkineet kertakäyttöiset sadetakit, jotka olisi tässä kohtaa ollut mahdollista ottaa käyttöön. Ennusteiden mukaan sade uhkasi nimenomaan ohimarssia, mutta meillä oli erinomainen tuuri. Sade alkoi vasta, kun paraatimarssimme oli ohi. Olisimme olleet vähemmän tyylikäs osasto, jos olimme marssimaan märkinä ilman suojaa tai olisimme joutuneet turvautumaan lepattaviin sadetakkeihin.
Kuumottava kunniatehtävä
Paraatiosaston johtaminen on merkittävä ja näyttävä kunniatehtävä. Armeijaa käymättömälle siviilinaiselle paraatiosaston johtaminen vaatii paneutumista peruskomentoihin, jotta osasto on ryhdikkään näköinen ja liikkuu tahdissa. Johtaminen on konkreettista joukon edestä johtamista. Suoritusta arvioivat lukuisat silmäparit ja siihen voi palata yhä uudelleen katsomalla valokuvia ja videopätkiä.
Itselle paraatiosaston johtaminen oli nyt 4.6. Helsingissä ensimmäinen kerta. Aika näyttää tuleeko suoritukselle jatkoa, mutta tämä Helsingin paraati jää varmasti pysyvästi mieleen ainutlaatuisena kokemuksena. Paraatia oli seuraamassa Helsingin keskustassa lukuisat kotimaiset ja ulkomaiset tiedotusvälineet ja ennätysyleisö kansoitti paraatireitin. Pitkin Mannerheimintietä marssiessamme yleisöstä kuului taputuksia ja kannustushuutoja: Hyvä naiset!
Ohimarssi Mannerheimintiellä.
Paraati päättyi Mäntymäen kentälle Stadionin vierelle. Oli hienoa päästä kiittämään joukkoa hyvästä suorituksesta. Mieltä lämmitti tyytyväisten marssijoiden kasvot ja moni totesikin kokemuksen olleen upea ja mieliinpainuva.
Seuraava mahdollisuus osoittaa maanpuolustustahtoa ja hankkia hieno paraatikokemus on 6.12. Haminassa, jossa järjestetään valtakunnallinen Puolustusvoimien itsenäisyyspäivän paraati. MNL-paraatijoukon koordinoinnista vastaa MNL Kaakkois-Suomen piiri. Suosittelen lämpimästi osallistumista – se on hieno keino osoittaa Isänmaan rakkautta ja maanpuolustustahtoa.
Satu Virtanen
1. varapuheenjohtaja
Kuvat: Satu Virtanen, Anita Linnamäki, Ossi Hietala
