Melkein vuoden kestänyt korona-aika on vaatinut meiltä kaikilta jaksamista ja sopeutumista uuteen elämäntilanteeseen. Meillä on jokaisella omat keinomme selviytyä haastavasta ajasta. Tässä muutama asia, jotka ovat minulle tuoneet iloa ja auttaneet jaksamaan.
Perhe
Olen siinä onnellisessa tilanteessa, että arkisin noin kello neljän maissa auto surisee pihalla ilmoittaen miehen työpäivän päättymisestä. Vaikka kolme aikuista lastamme ja lapsenlapset asuvat kaikki yli sadan kilometrin päässä, on ollut ilo saada tavata heitä aina silloin tällöin näin korona-aikaankin. Kesällä onnistuimme pitämään hautajaiset noin 40 osallistujan voimin ja syksyllä osallistumaan suvun rippijuhliin vieraiden porrastuksella. Signalin ja Messengerin kautta olen kahdessa serkkujen ryhmässä. Aika hyvin on jo miesserkkujen armeijaura ja kertaamiset selvitetty.
Luonto
Asumme hieman sivummalla, mikä käytännössä tarkoittaa sitä, että seuraamme ikkunasta kotimaista luonto-ohjelmaa. Harmaahaikara kulki kesällä rannalla kuin olisi talonväkeä, välillä kaverina jalohaikara. Kauriit pyörivät pihalla etsimässä lumen alta syötävää. Lintulaudalla vierailevat talitinttien, mustarastaan ja käpytikan lisäksi kaksi oravaa, joista toinen kiikkuu laudalla, toinen syö siemeniä maasta. Pulska kettu on jolkutellut muutaman kerran. Jalohaikarat kokoontuivat syksyllä joka ilta lahden toiselle puolelle puuhun tapaamiseensa. Jänis on toivoakseni vain loikkinut pihan poikki – mahdolliset vahingot tarkistan keväämmällä. Erikoisin otus on ollut saukko, joka lyllersi pihan poikki jäälle.
Kirjat
Luin viime vuonna ennätysmäärän kirjoja (35) sitten teinivuosien ahmimis-iän. Kiitos hyvän suomalaisen kirjastojärjestelmän lainasin monia uutuuksia, mutta luin myös klassikoita omasta kirjahyllystä. Yhden kirjan meinasin jättää kesken, mutta juuri sen ei-helppouden vuoksi jäi tunnelmaltaan parhaiten mieleen (Valeria Luiselle: Kadonneiden lasten arkisto).
Kukat ja piha
Höperöitsen aika ajoin jostain asiasta, ja tällä hetkellä kohteena ovat kukat. Teimme pihalle ison ruusupenkin, joka jäi vähän kesken, kun loppukesästä taimitarhojen valikoima oli kovin suppea. Syksyllä maahan meni runsaat 500 kukkasipulia. Nyt talvella olen monena iltana koneen äärellä tutkinut eri nettikauppojen kasvi- ja siemenvalikoimia. Daalian juurakoita on tullut tilattua enemmän kuin tarpeen – niitähän on myös viimekesäiset kellarissa talvehtimassa. Päivittäin käyn pesuhuoneen lattialämmöstä nauttivaa multalaatikkoa tutkimassa, joko siellä näkyisi jotain kasvun alkua.
Tekemättömät työt
Kun aikaa on ollut enemmän, on voinut tarttua myös niihin ”sitten kun on aikaa” -töihin. Kesällä puutarhakalusteet saivat uutta maalia pintaan ja äskettäin ruokapöydän tuolit uudet kankaat. Pataleipien leipomiseen olen viimeinkin perehtynyt – helppoja ovat. Lounaan lämmittäminen puuhellalla onkin aika nopea juttu. Olen oppinut uutta ja saanut näkyviä tuloksia.
Ystävät
Korona-aika on rajoittanut kyläilyä ja ystävien tapaamista. Mutta onni on ystävä, jolle voi kertoa, mitä ihan oikeasti kuuluu.
Jaksamista sinulle hyvä maanpuolustusnainen ja ystävämme!
Mervi, puheenjohtaja
Maanpuolustusnaisten Liitto ry
